Oppaat ja artikkelit

Löydä klassiset arcade-pelit uudelleen PS4:llä ja PS5:llä 

Monet näistä uraauurtavista peleistä ovat peräisin ajalta ennen PlayStationia, mutta ne ovat kaikki pelattavissa PS4:llä ja PS5:llä. Hyppää ajassa taaksepäin ja tutustu klassikkopeleihin, jotka loivat perustukset rakastamillesi nykypeleille.

Räiskintää ja vauhtia

Ulkoavaruuden taisteluista maanpäälliseen toimintaan – tuleen vastaaminen tulella ei koskaan poistu muodista.

Galaga (1981)

Galaga on edeltäjänsä Galaxianin tyyppinen ammuskelupeli. Se on paljon velkaa Space Invadersille, mutta vie pelikonseptia eteenpäin jokaisella osa-alueella. Yksi Galagan merkittävimmistä uudistuksista on esine, jolla saa aluksen rinnalle toisen aluksen, mikä kaksinkertaistaa tulivoiman. Tämä yksinkertainen idea – mahdollisuus päivittää asetta – on keskeinen osa toimintagenren pelejä yhä tänäkin päivänä.

1942 (1984)

Capcomin toinen yritys saada jalansijaa pelihalleissa oli ylhäältä kuvattu ammuskelupeli, joka sijoittui toiseen maailmansotaan. Yoshiki Okamoton – joka kehitti myöhemmin huippusuositun Street Fighter II -pelin – suunnittelema 1942 oli ensimmäinen peli, jossa oli väistötoiminto, jolla pystyi välttämään vihollistulen hetkellisesti. Jos olet koskaan väistellyt luoteja räiskintäpelissä, nyt tiedät, ketä voit kiittää.

Commando (1985)

Juoksemista ja ammuskelua? Nyt puhutaan asiaa. Ilmataistelun jälkeen Capcom siirtyi seuraavassa arcade-pelissään maan kamaralle. Commando, jolla ei ole mitään tekemistä Arnold Schwarzeneggerin samannimisen elokuvan kanssa, synnytti ”yhden miehen armeija” -toimintapelit. Jos teet Call of Dutylle DNA-testin, löydät takuulla jälkiä tästä pyssyä heiluttelevasta, kranaatteja viskovasta klassikosta.

Saatavana osana Capcom Arcade Stadiumia.

Gradius (1985)

Konami muutti toimintapeligenreä ikiajoiksi sivusta kuvatulla avaruusräiskinnällä nimeltään Gradius, jossa pelaajat pystyivät valitsemaan, mitä päivityksiä lisätä alukseensa ja milloin. Käytätkö päivitysesineen aluksesi nopeuttamiseen vai keräätkö useamman ja vaihdat aseesi laseriin? Päivitysjärjestelmä lisää peliin uuden kerroksen strategiaa, josta jokainen kykypuuta pisteillään päivittävä saa kiittää edelleen.

Contra (1987)

Konamin sivusta kuvattu run and gun -toimintapeli muistetaan etenkin armottomasta vaikeustasostaan sekä kahdesta päähahmosta, jotka muistuttavat kahta 1980-luvun suurinta toimintaelokuvatähteä, mutta pelillä on muitakin ansioita: monisuuntainen tulitus, makuulta tulitus ja – kenties pelin aliarvostetuin innovaatio – pseudo-3D-tasot, joista nykyaikaiset kolmannen persoonan räiskintäpelit myöhemmin kehittyivät.

Koska ensimmäinen arcade-peli tehtiin?

Ted Dabneyn ja Nolan Bushellin tekemää Computer Spacea pidetään yleisesti maailman ensimmäisenä kaupallisena videopelinä – ja myös ensimmäisenä kolikoilla pelattavana, omassa kaapissaan olevana arcade-pelinä. Vuosi Computer Spacen julkaisun jälkeen sama kaksikko perusti Atarin, ja loppu on, kuten sanotaan, historiaa.

Toimintapelien innovaattorit

Näiden pelien parissa ei takuulla tule tylsää.

Ghosts ’n Goblins (1985)

Onko perusteetonta vetää suora linja Capcomin fantasiavaikutteisesta toiminta-tasohyppelystä vaikkapa Dark Soulsiin? Katsotaanpa. Armoton vaikeustaso, joka tekee jokaisesta pienestäkin vihollisesta uhan? Tietysti. Ympäristön vaaroja, jotka tappavat varoittamatta? Tietysti. Salaisuuksia ilman minkäänlaisia vihjeitä? Tietysti. Aseita, jotka ovat joko välttämättömiä tai rasitteita? Tietysti. Linja olkoon vedetty.

Saatavana osana Capcom Arcade Stadiumia.

Double Dragon (1987)

Technōs Japanin kehittämän Renegaden henkinen jatko-osa jakaa monia edeltäjänsä pelielementtejä animaatioista puhumattakaan. Double Dragon kuitenkin myös innovoi monilla osa-alueilla ruudun vierityksestä, monikerroksisista tasoista maasta poimittaviin lyömäaseisiin ja kaksinpeliin (joka pelin loppuhuipennuksessa muuttuu kaksinkamppailuksi). Kyseessä on vastustamaton kaava, jota jatkojalostetaan edelleen 35 vuotta myöhemmin.

Vs. Castlevania (1987)

Konsolipelistä kolikkopeliksi muunnettu Vs. Castlevania käynnisti vampyyrinmetsästyspelisarjan, joka huipentui valtavan vaikutuksen tehneeseen Castlevania: Symphony of the Night -peliin. Sarjan ensimmäisessä osassa ei vielä nähdä epälineaarista tutkiskelua, mutta siinä oli jo monia sarjan tunnettuja elementtejä, kuten sivuaseet. Simon Belmont käveli, jotta nykypelien toimintasankarit voisivat juosta (raskaiden laitteiden kantamisen taakasta huolimatta).

Teenage Mutant Ninja Turtles: The Arcade Game (1989)

Viimeinkin PlayStation-konsoleilla, osana TMNT: The Cowabunga Collectionia, saatavilla oleva peli oli iloinen yllätys alkuperäisen piirrossarjan faneille. Konami vangitsi sarjan tunnelman ja energian erinomaisesti tällä vauhdikkaalla, kolikkoja popsivalla toimintapelillä, jota pystyi ensimmäistä kertaa peligenren historiassa pelaamaan nelinpelinä. Vaikka peli ei ehkä ollut erityisen innovatiivinen, se nosti lisenssipelien rimaa yksinkertaisesti kunnioittamalla lähdemateriaaliaan.

Saatavana osana Teenage Mutant Ninja Turtles: The Cowabunga Collectionia.

Wizard Fire (1992)

Wizard Fire ei varmasti ollut ensimmäinen arcade-peli, joka imi vaikutteita Dungeons & Dragonsin konsepteista ja arkkityypeistä, mutta se oli yksi vaikuttavimmista. Valitse hahmoluokka omine ominaisuuksineen ja kykyineen ja raivaa tiesi demoneja ja epäkuolleita vilisevän vaarallisen maailman halki. Isometristä kuvakulmaa käyttävä ja toimintaa nopan heittelyn sijaan painottava Wizard Fire oli iso innoittaja Diablolle ja monille muille imitaattoreille.

Ovatko klassiset arcade-pelit todella niin vaikeita?

Turha sitä on kierrellä: klassiset arcade-pelit eivät sovi heikkosydämisille. Vaikeustaso pidettiin korkealla, jotta pelaajat saataisiin palaamaan pelihalleihin – haastavuudella peleistä saatiin palkitsevia, ja samalla kolikkovirta pysyisi tasaisena. Ei kuitenkaan syytä huoleen: PlayStationilla monissa peleissä pystyy tallentamaan, joten et joudu aloittamaan jokaisen epäonnistumisen jälkeen alusta, eikä uuden pelin aloittaminen maksa mitään.

Söpöä luovuutta

Monenkirjava valikoima söpöjä ja kekseliäitä klassikoita.

Frogger (1981)

Froggerin lähtökohta on äärimmäisen suoraviivainen: vie sammakkosi turvallisesti kotiin vilkkaan tien ja vaarallisen joen yli. Pelissä ei varsinaisesti ole loppua – onnistuminen mitataan sillä, kuinka kauan pysyt hengissä ennen vääjäämätöntä Game Overia. Froggerin lähin sukulainen nykypeleissä on luultavasti selviytymisgenre.

Dig Dug (1982)

Dig Dug on Pac-Manin ohella yksi rakastetuimmista klassisista sokkelopeleistä. Pelin päähahmo on sankari, joka tykkää pamautella vihollisia pumppaamalla niihin ilmaa tai litistää ne kivenlohkareiden alle. Kyseenalaisista taistelumenetelmistä huolimatta Dig Dug on erinomainen esimerkki pelaajan kyvystä muokata peliympäristöä ja tasapainottelusta vaaran ja palkinnon välillä. Esimerkiksi Spelunky ja sen jatko-osa ovat hyödyntäneet samoja konsepteja äärimmäisen mielikuvituksellisesti.

Pac-Land (1984)

Ensimmäinen sivuttain vierivä tasohyppelypeli oli vuonna 1981 julkaistu Jump Bug, mutta tämä on peli, joka loi perustan nykyaikaisille tasohyppelyille. Kunhan pääset yli siitä, miltä Pac-Man näyttää raajojen ja kasvojen kanssa, löydät aliarvostetun helmen, joka esitteli pelaajille monia genren peruselementtejä, kuten vauhtipohjaisen liikkumisen ja ympäristöön kätketyt salaiset esineet.

Bubble Bobble (1986)

Lohikäärmekaksikko Bubin ja Bobin syöksemät kuplat toimivat nerokkaasti sekä vihollisen vangitsemiskeinona että kätevänä hyppyalustana – kunhan taitosi riittävät. Taiton ajaton tasohyppelypeli tunnetaan vaikeasti löydettävistä salaisuuksistaan ja kaksinpelistään, mutta huomionarvoista on myös se, että se oli yksi ensimmäisistä peleistä, joissa oli enemmän kuin yksi loppu. ”Todellisen” lopun saaminen vaatii vaivannäköä, etenkin kun kyseessä on kolikkopeli.

Wonder Boy (1986)

Segan Wonder Boy ei kenties ole yhtä maineikas kun sen hyvin erilaiset jatko-osat, mutta nykyajan endless runner -peleissä on epäilemättä kaikuja tästä nopeatempoisesta, hyökkäyspainotteisesta tasohyppelystä. Pelin oli itse asiassa alun perin tarkoitus olla automaattisesti vierivä, mikä näkyy tasosuunnittelussa – etenkin, kun löydät Tom-Tomin vauhdikkaan skeittilaudan.

Milloin oli pelihallien kulta-aika?

Vastaus riippuu siitä, keneltä kysytään, mutta monien mielestä arcade-pelien merkittävin aikakausi oli 70-luvun lopulta (valtavan vaikutuksen tehneen Space Invadersin julkaisusta) 80-luvun puoliväliin. Silloin pelit alkoivat menestyä kaupallisesti, peleissä nähtiin suuria innovaatioita, ja pelit noteerattiin valtavirrassakin uutena elävänä kulttuurina.

Urheilulegendat

Pelit, jotka kävelivät, jotta meidän ei tarvitsisi juosta.

Track & Field (1983)

Ensimmäinen useita lajeja sisältänyt urheilupeli ansaitsee paikkansa podiumilla yhä tänäkin päivänä. Tämä peli keksi painikkeiden hakkaamisen ja teki siitä taidetta, mikä joidenkin mukaan maksoi pelihallien pyörittäjille omaisuuden, kun hajonneita painikkeita piti vaihtaa uusiin. Track & Fieldillä Konami loi täysin uuden peligenren ja jätti urheilupeleihin pysyvän jäljen.

Karate Champ (1984)

Ensimmäisen eteenpäin vierivän beat ’em up -pelin luonut Technōs Japan kehitti myös ensimmäisen kahden pelaajan välisen taistelupelin. Kahden sauvan ohjaus mahdollistaa laajan joukon hyökkäyksiä, ja voittaja määritetään jokaisessa erässä vain yhdellä osumalla, mikä tekee kohtaamisista nopeita ja intensiivisiä. Karate Champ on myös ensimmäinen taistelupeli, jossa on bonuskierroksia: autoa siinä ei pääse mäiskimään, mutta täydessä vauhdissa olevaa härkää voi potkaista kierrepotkulla.

10-Yard Fight (1984)

Tämä amerikkalaisen jalkapallon ja piste-ennätyksen metsästyksen omaperäinen hybridi sivuuttaa pelikirjan tyystin. Käytettävissä on vain yksi peli useilla vaihtoehdoilla: juokse pelinrakentajalla tai syötä keskus- tai laitahyökkääjälle. Juokse, minkä jaloistasi pääset, ja tee komea touchdown, josta saa hulppeat 5 000 pistettä. Kyseessä ei ole aivan Maddenin tasoinen kokemus, mutta se oli valtava loikka eteenpäin aikansa urheilupeleissä.

Mat Mania (1985)

Technōs Japan julkaisi myös maailman ensimmäisen showpainipelin: vuonna 1983 julkaistun Tag-Team Wrestlingin. Sen jatko-osassa, Mat Maniassa, hyppäät Dynamite Tommyn painisaappaisiin ja kohtaat aikakauden kuuluisimpien showpainitähtien bootleg-versioita. Myöhemmin Technōs julkaisi myös ihka ensimmäisen WWE-kolikkopelin (siihen aikaan WWE kantoi nimeä WWF), joka mursi padot lisensoiduille showpainipeleille vuosikymmeniksi.

Super Sidekicks (1992)

1990-luvun alun jalkapallovideopelit eroavat toisistaan hyvin vähän, mutta SNK:n Super Sidekicks -sarja Neo Geolle erottuu joukosta edukseen. Helppokäyttöinen kahden painikkeen ohjaus, Ace-pelaajajärjestelmä ja elokuvamaiset tuuletukset tekivät pelistä unohtumattoman ja vauhdikkaan tulkinnan lajista, ja peli on nautinto yhä edelleen. FIFA International Soccer julkaistiin konsoleille vuotta myöhemmin, ja loppu on historiaa.